Elomaa: Huoltovarmuus ja kotimainen ruoantuotanto
Mielipidekirjoitus 19.3.2020
Koronavirus koettelee huoltovarmuutta Suomessa ja muualla maailmassa. Ruoan saannin turvaaminen on keskeinen palanen huoltovarmuutta ajatellen. Ruotsalaiset ovat jo ottaneet Suomeen päin yhteyttä, koska länsinaapurissamme on herännyt huoli ruoan riittävyydestä. Ruotsissa ruoan suhteen omavaraisuusaste on vain 50 prosenttia kun taas meillä Suomessa vastaava luku on 80. Tilanne on hyvä Ruotsiin ja moniin muihin maihin verrattuna, mutta kannatan vankkumattomasti kotimaisen ruoan tuotannon vahvistamista entisestään. Huoltovarmuuden lisäksi kotimaisen tuotannon vahvistaminen tarkoittaa lisää työpaikkoja ja talouskasvua Suomeen sekä puhdasta, turvallista, terveellistä, tuoretta ja laadukasta ruokaa suomalaisten ruokapöytiin. Myös eläinten hyvinvointi on huomioitu Suomessa paljon paremmin kuin monissa muissa maissa.
Suomalaiset ruoan tuottajat ovat olleet jo pitkään tiukoilla hintakilpailussa, kun EU-alueelta maahamme virtaa edullisia elintarvikkeita ja kauppaliikkeet ottavat oman reippaan siivunsa pois hyödykkeiden kuluttajahinnasta. Tämä hintakilpailu on ajanut lukuiset suomalaiset tilat laittamaan lapun luukulle. On sanomattakin selvää, että jokainen lakkautettu tila heikentää osaltaan huoltovarmuutta. EU-maiden tässä tilanteessa täysin perusteltu rajojen sulkeminen on aiheuttanut nyt myös uudenlaisia haasteita maataloudellemme. Työvoiman saanti on heikentynyt tämän myötä, koska esimerkiksi ukrainalaisia työntekijöitä ei täällä hetkeen nähdä. Tämä työvoimahaaste olisi tärkeää ratkaista kansallisin voimin. Työvoimapula ei saisi muodostua pullonkaulaksi maataloudessa, koska ruoan kysyntä ei katoa mihinkään.
Kotimaisen tuotannon tulevaisuus on pitkälti kuluttajien käsissä. Toivottavasti huoltovarmuutta koetteleva ja kauppojen hyllyjä tyhjentänyt kriisitilanne saisi kuluttajat puoltamaan ostopäätöksissään entistä useammin kotimaisia tuotteita. Politiikan saralla iso kysymys maataloutemme kannalta on EU:n Green Deal joka tähtää kestävämpään kehitykseen. Tähän asti kunnianhimoiset ympäristötavoitteet ovat osin näyttäytyneet riskinä Suomen maataloussektorille. Toivon, että nyt pinnalle noussut huoltovarmuus kysymys nousee tässä isossa uudistuksessa nykyistä paremmin esille ja maakohtaiset maataloustuotannon erityispiirteet otettaisiin nykyistä paremmin huomioon. Tämä olisi erityisen tärkeää Suomelle, jossa kasvukausikin on todella lyhyt Etelä-Euroopan maihin nähden. EU-tasollakin pitäisi valvoa, ettei jäsenmaiden ruoan kotimaisuusasteen annettaisi pudota liian alhaiseksi, koska se on iso riski kriisitilanteiden osuessa kohdalle.
Ritva ”Kike” Elomaa